top of page

Syntymäpäivä

Eilen oli syntymäpäiväni. Aamuyöstä siirrettiin kellot kesäaikaan.Vanhemmat soittivat aamulla ja sekaduo lauloi antaumuksella. Sisaret soittivat, kun olin etäpalaverissa ja samoin lapsuudenystäväni, jolla on syntymäpäivä samana päivänä. Myös eksäni (lue: miljoona vuotta sitten) soitti olevansa krapulassa. Kertoi, ettei ennättänyt kahville. 


Naapurini, jolla myös oli syntymäpäivä eilen, tuli kylään kokoamaan Ikeasta ostamaani Helmer-laatikostoa. Tiedoksi - sitä koottiin kolme tuntia! Myös toinen naapuri - oinas hänkin - ilmestyi paikalle kukkapuskan kanssa. Syntymäpäivän konsertti tuli neloselta eli Juha Tapion Voice of Finland -joukkue lauloi toisiaan suohon. Erikoista oli se, että mies karsi kaikki hyvät laulajat, ainakin mielestäni. Näin ollen syntymäpäiväni sujui hyvissä merkeissä - mikään ei yllättänyt.


Syntymäpäivä saa aina pohtimaan syntymän merkitystä. Olen ollut ensimmäinen lapsi perheessäni, joten ilmeisesti aikamoinen kevään lahja. Juhannuksena siitetty. Minulla on hyvät vanhemmat, molemmat vielä hyväkuntoisia. Olen kuitenkin pohtinut tässä syntymääni itselleni. Milloin synnyin, tulin itsekseni, tulin itselleni ja muille näkyväksi?

Kuvittelin, että se tapahtui jo lapsuudessa. Mitä pidemmälle olen elänyt, sitä selvemmin olen ymmärtänyt, että olen ollut monin tavoin näkymätön ihmisille ja itselleni vielä aikuisvuosinani. 


Kuka meistä on näkyvä? Tällä hetkellä useat meistä ottavat kuvia elämästään ja itsestään ja postaavat ne johonkin, esimerkiksi Faceen tai Instaan. Niin minäkin olen tehnyt vuodesta 2009. Laitamme esille kuvia, joita toivomme toisten ihailevan. Miksi? Koska haluamme tulla näkyviksi.


Se on kuitenkin harhaa. Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on hyviä ja huonoja päiviä. Mikäli kuvaamme toisille vain niitä hyviä hetkiämme, jäämme osittain näkymättömiksi. Ai, että kaikki pahat pitäisi julkaista? No, ei tietystikään. Mutta jos koko minuutemme on kiinni noista kuvista, emme ole itsellemmekään näkyviä. Se, jos mikä, on perin surullista.

Kun olen näkyvä itselleni ja toisille juuri kokonaisena itsenäni, olen syntynyt. Kiitos siitä elämä!


Kirjoitin itselleni syntymäpäivärunon. Se on tässä:

"Kaikkine iloineni

hetkinäni surun syövereissä

helpotuksen tuulineni

kiukkuni kipinöinä

rakkauteni aallonharjoilla

pettymysteni laaksoissa

toivoni pilvenhattaroilla

jospa näkisit minut paljaana kuin vastasyntyneen

ymmärtäisit ja kuulisit - suurin toiveeni tänään."

7 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page