top of page

Flow

Kävin perjantaina kuvaamassa paikkoja. Maisemat saivat minut innostumaan tarinoiden keksimiseen. Kuvassa oleva vanha kirjoituskone ei ole minun, mutta saman tapaisella kirjoitin vielä 1980-luvulla ja ehkä sen jälkeenkin. Se oli luotettava, kaikki kirjoittamani siirtyi paperille.


Pääsin flow-tilaan eilen iltana, lauantaina. Kirjoitin yömyöhään ja tietysti tallensin tekstini pilven lisäksi kahdelle tikulle ja ulkoiselle muistille.


Tänä aamuna otin tekstini uuteen käsittelyyn. Juu, olisin lukenut, jos olisi ollut jotain luettavaa. Viimeiset liuskat olivat kadonneet niin pilvestä kuin muiltakin laitteilta.



Kirjoitin kummitustarinaa. Oliko tässä jollain Verkatehtaan kummituksella näppinsä pelissä? En usko - ennemminkin ajattelen, että kyseessä on tietotekninen ongelma, jota olen jo pitkään pelännyt.


Se, että luovuuteni valo on riippuvainen pilvistä, tikuista ja ulkoisista muisteista on kovin heiveröistä mielestäni. Ehkä palaan vielä 80-luvulle ja hankin luotettavan kirjoituskoneen. Näin voisin tehdä, mikäli se käytännössä toimisi. Mutta ei. Tänä sähköpostin ja kaiken sähköisen viestinnän aikana minun tulee olla verkossa ja sitä kautta yhteydessä muihin.


Näin kesällä nuoren pojan lennättämässä dronea.


Tämä kuva ei ole hänestä, mutta silloin tuli mieleeni, että mitäpä, jos tuollainen drone voisi toimia aivan kuten kirjekyyhkynen aikoinaan. Minä kirjoittaisin ja laittaisin tekstini dronen kuljetettavaksi vaikkapa kustantajalle.


Ai, kirjoitan hölmöjä?


Niin teen, sillä minulla on mielikuvitus,


joka lennättää minua päivisin kaikenlaisiin


ajatuksiin. Tämä oli niistä yksi.


Ymmärrän kyllä, etten voi palatavuoteen 80 tai 90. On elettävä tässä ajassa ja kehityttävä sen mukana.


Mutta kuka selittää, minne eilisiltainen tekstini katosi? Kummitteluun en usko!



3 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page