top of page

Dekkariraapaleita

Tällaiset tuli tekaistua yhteen dekkariraapalekilpailuun, mutta eiväthän ne menestyneet. Se on selvää: Tässä elämässä on yleensä aina joku muu, joka on lahjakkaampi. Mutta eipä se haittaa. Julkaisen nämä tässä blogissani. Jospa ne vaikka jotakuta kiinnostavat. Aika ällöttäviä kyllä!



                      KÖYSI



                      Hän oli katsonut köyttä peloissaan heti autohallipaikan ostettuaan. Köyttä vetämällä autohallin ovi aukeni. Hän ei nähnyt pelkkää köyttä, vaan itsensä kuristettuna köyteen. Riippumassa elottomana räsynukkena kieli ulkona ja silmät tyhjyyteen toljottavina. Murhattuna.

Hänen oli tehtävä se, mitä eniten pelkäsi. Hän odotti autotallin ovella joka ilta uutisten aikaan. Hän partioi hallissa mukanaan ilmastointiteippiä ja jakkara. Mikäli uhri olisi hento nainen, hän pystyisi hirttämään tämän helposti. Elokuvista jokaisen naisen oli opittava, ettei iltamyöhään saanut mennä yksin autohalliin.


Hän ei ollut psykopaatti. Hän oli nainen, joka osasi tilastomatematiikkaa. Hän vain laski. Hirttäessään tuntemattoman naisen köydestä hän varmistaisi, ettei hänelle itselleen kävisi niin. 


HISSI


Hän meni hissiin ylimmässä kerroksessa. Hissi oli tyhjä ja hän painoi ensimmäisen kerroksen nappia. Seitsemännessä kerroksessa hissi pysähtyi ja sisään astui pitkä mies vinttikoiransa kanssa. Hän otti askeleen eteen päin ja mies koirineen asettui hänen taakseen seisomaan.

Hiljaisuuden vallitessa hissi jatkoi matkaansa. Se pysähtyi jälleen, tällä kertaa viidennessä kerroksessa. Hän vilkaisi hissiin tulevaa peruukkipäistä naista. Naisella näytti olevan yllään pelkkä popliinitakki eikä laukkua lainkaan. Nainen asettui seisomaan hänen taakseen käsi vasemmassa taskussaan.

Mies koirineen nousi pois toisessa kerroksessa. Häntä alkoi huimata, sillä hän tajusi, että nainen olikin Norman Bates valeasussaan eikä hän, Marion Crane, tulisi pääsemään ensimmäiseen kerrokseen elävänä.



MATTO


Matto oli tiukalla rullalla. Hän oli kiinnittänyt päät nippusiteillä. Se oli liian painava olkapäälle ja hän joutui raahaamaan sitä perässään alas portaikkoa. Matto mätkähti portaalta toiselle raskaasti ja sen sisältä kuului valittava ääni.

Kellarikerrokseen päästyään hän aukaisi ulos johtavan oven ja repi mattoa perässään autolle. Takaluukku oli liian ahdas mutta takapenkille matto mahtui. Sen sisällä oli hiljaista.

Hänen autonsa valot tekivät tunnelia pimeään. Tiellä tuli vastaan ainoastaan yksi rekka, sitten hän kääntyi hiekkatielle, joka päättyi korkeille kallioille. Meri vihmoi villinä alhaalla ja tuuli ravisutti syksyn puita hänen raahatessaan mattorullaa kalliolle, mistä hän pudotti sen alas. Lopultakin hän saisi leskeneläkkeen.  

1 view0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page