Esikoiskirjani tuli tänään painosta

Esikoiskirjani on piakkoin kaupoissa.

Ihanaa. Perhosia vatsassa. Kamalaa. Heikottaa.

Tunnemyrsky.

Pelottaa, mitä tuli tehtyä.

Hymyilyttää nähdä kohta oma teksti kansissa.

Taidan olla nyt ihan oikea kirjailija.

Keikun epätoivon partaalla: jos en onnistunutkaan.

Mitä keksin seuraavaksi?

Voi, kuinka ihanaa on onnistua!

Osaanko vielä tämän jälkeen?

En ole varmaankaan ensimmäinen, jota oman kirjan ilmestyminen yhtaikaa ihastuttaa ja kauhistuttaa.

Kauan sitten lapsena tästä unelmoin ja nyt se on totta. Kuitenkin lapsen unelmat ja aikuisen todellisuus ovat niin toisenlaisia.

Kunpa voisinkin hyppiä riemusta kuten pieni lapsi.

Kunpa voisinkin vain nauraa ilman kyyneleitä.

Niin helppoa on ajatella, että nauti kaikilla soluillasi tästä elämäsi uudesta sinfoniasta.

Niin vaikeata on hymyillä onnesta ilman pelkoa kyynelistä.

Niin, miksi niin vaikeata vain suoda suuri onni ilman kipeätä pelkoa putoamisesta?