top of page
  • brunilamarjut

Kirjailijuus

En ehtinyt kirjoittaa blogiani helmikuussa lainkaan, sen verran haipakkaa on ollut. Tänään olin jälleen Humakin yrittäjyyskurssilla CreaDivessa. Se on hyvä, joskin en ole varma vieläkään, mitä yrittäisin. Kirjojen kirjoittaminen on rakasta minulle. Se keskittyminen ja toisinaan jopa flow-fiilis, kun saa vain antaa sormien naputella. Silloin olen mukana tarinassa, sen sisällä. Se on ihana fiilis. Taidan olla luonteeltani kirjailija, ainakin nykyisin.

Kirjoittaminen on paitsi kiehtovaa, välillä uuvuttavaa. Silloin, kun ei tiedä, minne juoni lähtisi kulkemaan. Tosin aika usein "kirjoitustukko" haihtuu, kun istuu ja alkaa vain kirjoittaa. Ihmisen aivot ovat todella monimutkaiset ja hienot.

Olen varmaan mieleltäni pysynyt lapsena. Rakastan seikkailuja ja lapsille kirjoittamista. Immu-kirjoja oli ihana kirjoittaa. Valitettavasti niitä ei ole tulossa lisää - ainakaan tällä haavaa.

Nyt yritän kirjoittaa aikuisille. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Se on haastavaa, sillä kirjaa pitää kirjoittaa minun tyylilläni varmaankin useampi vuosi.

Tykkään myös esiintymisestä. Kirjailijavierailut kouluissa ovat mukavia. Olisiko siinä yrittäjyyspolkua? Ei kovin hyvä, sillä koulut ovat köyhiä. Voisin luonnollisesti pitää sanataidepajoja verkossa tai livenä aikuisille. Pidinkin niitä Nivelyhdistyksessä parina vuonna ja olivat suosittuja.

Mutta kaikella on aikansa. Luulen, että olen vain kirjailija, joka haluaisi kirjoittaa, kunhan joku kustantaisi. Kustantajan löytäminen ei nykyisin ole helppoa. Mutta katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Sillä minun mottoni on, että elämä kantaa, kun sen antaa.


39 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page