Rustasin laulun sanoja iltani iloksi...

..kun ulkona satoi vettä.

Näin ne menevät:

" Kuljen yössä yksin mä hiljaa

katveessa koivupuun

katson järven tyyntä rantaa

suviyö on rikkumaton.

Kuulen laulun yötuulen

sen rauhan tuudittavan

se minulle kuiskaa hiljaa:

Olet ihminen onnellinen.

Niin paljon on mistä voin kiittää

niin paljon saanut mä oon

olen kulkija järven rannan

jolle yötuuli lauluaan soi.

Istun yksin rannalla järven

katson maisemaa suviyön

minun mieleni kiittää hiljaa

kuinka kaunista kaikki tää on.

Olohuoneessa suven luonnon

voi mielensä tyynnyttää

katsoo järvi kulkijaa hiljaa:

Olet ihminen onnellinen.

Niin paljon on mistä voin kiittää…

Ei onnea ostaa voi mistään

se itse huomattava on

sitä mukanaan ihminen kantaa

kunhan löytää sen sisältään.

Vaikka onnen voi tuoda se toinen

joka rinnalla kulkea voi

voi yksinkin elämää kiittää:

Olen ihminen onnellinen.

Niin paljon on mistä voin kiittää…

Istun suviyössä yksin

näen joutsenen parittoman

ei itke rannan koivu

mutta näkee se kaiken tään.

Vaikka yksin rannalla järven

me useat kuljemme niin

voimme kuiskata suvituuleen:

Olen ihminen onnellinen.

Niin paljon on mistä voin kiittää

niin paljon saanut mä oon

olen kulkija järven rannan

jolle yötuuli lauluaan soi."