top of page

Salaisuus

Meillä kaikilla on salaisuuksia tai ainakin yksi. Me jaamme ne yksityisimmät ajatukset ja tunteet vain harvojen kesken. Me hymyilemme, kun tapaamme ja kysyessämme, mitä toiselle kuuluu, odotamme hänen vastaavan että hyvää.


Mutta onko tuo meille hyväksi? Onko hyväksi se, ettemme jaa tuskaamme ja itkuamme laajemmin ihmisille? Tätä olen nyt pohtinut.



Olen aina hymyillyt, olen hymyilevää sukua. Se tapahtuu aivan tahtomatta ja minusta saa sen käsityksen, että kaikki on hyvin.


Kaikki ei ole aina hyvin.


Ei minulla, ei sinulla tai hänellä.


Salaisuuden pitäminen tekee yksinäiseksi. Minä ja salaisuuteni tiedämme, mikä on totuuteni. Te kaikki salaisuuksienne kanssa olette yksin, joskus jopa liian yksin.



Pitäisikö meidän alkaa kysellä, mitä sinulle todella kuuluu? Näin toivoi yksi itsemurhaa yrittänyt nuori nainen televisiolähetyksessä.


Jospa meidän ei tarvitsisikaan olla niin pintakiilloitettuja? Jospa voisimmekin jakaa jotain hyvin inhimillistä ja totta toistemme kanssa ilman pelkoa takana juoksevista juorukelloista ja paparazzeista? Eläisikö Diana vielä, jos asiat olisivat näin?

3 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page