top of page

Takkutukka

Minulla ja barbeilla ei ole paljon yhteistä. Taisin saada yhden barbin lapsena, mutta ei sen hiuksia voinut kammata. Sillä oli äitini tekemiä vaatteita ja yksikään niistä ei ollut pinkki. Ei siihen aikaan tiedetty, että 7-vuotiaat pitävät pinkistä. Olikohan koko väriä silloin vielä keksitty? No taisi olla, muistan, että läheisen Valintatalon muovikassi oli pinkki tai ainakin haalean vaaleanpunainen.


Mutta miksi siis kirjoitan barbeista? Johtuu alla olevasta kuvasta, johon netissä törmäsin.


Eli kyseessä on takku. Takkutukka. Minun hiukseni menevät takkuun, paljon pahemmin kuin kuvan barbilla. Eilen oli päässäni jättitakku koko päivän ja häpesin sitä suunnattomasti.


Kunnes löysin vanhan tekstini, jonka olen joskus hetkellisen viisauden huumassa kirjoittanut. Se kuuluu näin:



" Kuuntele itseäsi. Vältä uupumus! Luota elämään, se kantaa.


 Yllätä itsesi. Pyydä sitä mitä haluat. Ota vastaan!


 Älä luovuta, tarvo sisullaa eteenpäin. Viskaa repustasi kivet pois.


 Uskalla jotain uutta. Juttele ventovieraiden kanssa. Riko rutiineja.


 Tulevaisuudessa on toivoa. Maailmankaikkeus on mukava paikka!"



Tämän luettuani pysähdyin ja ymmärsin, ettei yksi takku haittaa tahtia. Joskus polullamme on takkuja mutta niihin ei pidä liikaa kiinnittää huomiota. Elämällä on niin paljon annettavaa! Jokaiselle. Ajallaan.

1 view0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page