top of page

Tammikuu 2025

brunilamarjut



Olen ollut niukka blogisti. Viime kerrasta on vierähtänyt yli puoli vuotta. Paljon on ollut elämää elettävänä, useita tapahtumia ja muutama matkakin. Viimeisin Gran Canarialle. Olin siellä ystäväni kanssa hakemassa valohoitoa talven pimeyteen. Kyllä sitä saimmekin, nyt taas jaksaa,

Tänään on vesisadepäivä. Heräsin aamuvarhaisella veden lotinaan, aivan kuin joskus syksyllä. Lumi karkaa parvekkeeltani ja pihamaaltani kovaa vauhtia, kohta taas asfaltti on turvallisesti jalkojen alla ulos mennessä.

Lumi toi valkeutta ja helpotti ajamista, kun jalankulkijat näkyvät liikenteessä. Suomalaiset perinteisesti kulkevat talvella mustissa.

Mitä kuuluu päiviini? Paljon kaikenlaista. Kirjoittamisessa olen päässyt aikuisten tekstissä loppupuolelle. Sehän on vasta raakatekstiä, joka on vielä minun editoitava ennen lähettämistä kustantamoihin, joten siihen on vielä matkaa. Tässä vaiheessa haluaisin jo päästä loppuun, mutta on vielä liian monta sitomatonta langanpätkää. Täysin erilaista, kuin lastenromaanien kirjoittaminen. Hitaampaa ja paljon vaikeampaa.

Seuraava lastenromani pyörii välillä jo mielessäni. Idea on toki vielä kehiteltävänä jossain aivojeni sopukoissa.

Olen syksyllä vetänyt pitkästä aikaa omaelämänkerrallista kirjoittamista senioreille. Tällä kertaa Lehmusvalkamassa ja Ruusukorttelissa. Se on ollut kiitollista, olen tavannut ihania ihmisiä. Nyt keväällä jatkan vain Lehmusvalkamassa. Syynä pitkä matka Ruusukortteliin. Lisäksi tämä on tosi huonosti palkittu homma, menin tekemään sitä lähinnä kiinnostuksesta, kun joitain vuosia sitten olin vetänyt yhdessä yhdistyksessä.

Muutoin vuosi on alkanut kivasti. Olen tavannut ystäviä, käynyt elokuvissa ja pelaamassa bilistä yhden erittäin läheisen ystäväni kanssa. Ihmiset tekevät elämästä elämän makuisen, vaikka välillä haluankin kirjoittaa ja seikkailla mielikuvitusmaailmoissa. Olen lisäksi jälleen kahdella kirjoituskurssilla. Ne ovat mielekkäitä, luen myös toisten kirjoittajien tekstejä, mikä avartaa omaa käsitystäni teksteistä.

Kirjoja en ole paljon ehtinyt lukea. Reissussa luin yhden dekkarin, jonka nimeä en enää muista. Päivi Lukkarilan Finladia-voittaja Skutsi oli hyvä. Ostin sen Tampereen kirjafestareilta. Samoin viime vuoden voittaja Magdalena Hain Sarvijumala oli erinomainen. Kyllä hyviä kirjoja kirjoitetaan jatkuvasti. Toivon kovin, että lapset ja nuoret lukisivat, että aivot kehittyisivät muuhunkin toimintaan, kuin TikTokin videovirran selaamiseen. Meillä aikuisillahan tässä on tärkeä rooli. Osaammeko olla aikuisia ja kasvattajia? Myös alakoulun opettajilla on suuri merkitys. Pidetäänkö lapsille lukutunteja, joissa luetaan yhdessä, kuunnellaan ja innostutaan. Jos lukutunti on vain pakkopullaa, jolloin lapsi lukee kirjastosta itse valitsemaansa kirjaa (joka on valittu usein kirjan ohuuden perusteella), johon ei ole ennen lainaamista yhtään tutustunut, niin lukemisesta jää ikävä maku, se koetaan tylsänä.

Opettajat ovat kuitenkin sivistyneitä ihmisiä, joilla on paljon annettavaa. Ei kuitenkaan voi vaatia, että jokainen tietäisi, miten lukemiseen innostetaan. Sen vuoksi toivon, että rehtoreilta löytyisi rahaa kirjailijavierailuihin. Se voisi avata sekä opettajille että oppilaille uuden maailman!


36 views0 comments

Recent Posts

See All

Comentários


bottom of page