Vuonna 1972

Kirjoitin ensimmäisen pitkän tekstini ollessani 9-vuotias. Johtui varmaankin siitä, että pikkusisareni syntyi ja vanhemmillani oli minulle vähemmän aikaa kotosalla.

Yleensä pyörin pihalla naapurinpoikien kanssa leikkimässä. Kiipeilimme kotitaloni katolle Turun keskustassa pitkin talon seinää kulkevia rautatikkaita. 7. kerroksen siivousparveke oli hyvä välilaskupaikka ennen kattoa. Teimme myös Kauppahallin sivuosan (ei enää olemassa) vintille piilopaikan, jossa pidimme kokouksiamme. Kop-kolmion kapeilla kellarikäytävillä kuljimme taskulampuin varustautuneina - se oli pimeässä jännittävää. Aku Ankan ilmestyessä luin Mikin ja Hessun seikkailut tarkkaan ja niitä sitten leikimme pihalla alakerran pojan kanssa. Me myös pyöräilimme ahkerasti ympäri autopihaa, kun parkkipaikka iltaisin tyhjentyi. Oman matkamittarin saaminen pyörään oli huikeaa ja "räpättimet" asensimme itse.

Iltaisin morsetimme taskulampuilla ketjuna oman taloyhtiöni ja Kop-kolmion välillä.

Serkkuni kanssa minulla oli Salapoliisitoimisto Vilkku & Välkky. Vakoilimme epäilyttäviä ihmisiä kaupungilla ja pidimme kirjaa havainnoistamme.

Kotona ollessani ahmin Viisikko-kirjoja, enkä suostunut tottelemaan muita nimityksiä kuin Pauli. Hiuksetkin piti leikata lyhyiksi.

Näin ollen mielikuvitukseni oli kehittynyt huimaa vauhtia 9 ikävuoteen mennessä. Ja niin kirjoitin ensimmäisen kirjan, joka oli Paulin ja Petran seikkailukertomus. Rosvoja vilisi siinä rutkasti ja tietysti Pauli ja Petra päihittivät heidät roimasti! Lopussa poliisit saapuivat paikalle vangitsemaan rosvot ja neuvokas parivaljakko sai muhkean palkkion rosvojen kiinni jäämisen vuoksi!