top of page

Kaarina-lehden kolumni 5.8.2020/Marjut Brunila

Kevään ylioppilaat ja koulunsa päättäneet eivät saaneet osakseen suuria juhlia pandemian vuoksi. Kirjoitin eräälle nuorelle puheen, vaikka en päässyt sitä itse paikalle lukemaan. Kirjoittaessani mietin, mitkä ovat onnen avaimet elämässä.


Muistan aikoinaan, kuinka itsenäisen elämänpolun löytäminen oli aluksi vaikeaa. Polku löytyi – löytyi useita polkuja. Olin nuori aikuinen 1980-luvun alussa. Uskon, että nuorten elämä on nyt 40 vuotta myöhemmin paljon vaikeampaa.


Kuulin, kuinka eräs nuori sai kiukkua osakseen ensimmäisellä opiskelupaikallaan sen verran, ettei enää uskaltanut puhua vieraille ihmisille. Toinen nuori ei kestänyt somen raivoviestejä ja sairastui. Mielestäni on perin surullista, jos siivet katkaistaan jo heti alkutaipaleella.


Ei elämä niin pitkä ole, että sen aikana kannattaa vihoitella kanssaihmisilleen. Kukaan ei tiedä, milloin aika loppuu. Mikäli viimeisiksi sanoiksi jäävät pilkalliset lauseet, ne elävät jälkipolvien muistoissa.


On hyvä kulkea niiden ihmisten parissa, jotka tuovat iloa ja onnea elämään. Ihmisten, jotka nauravat ja itkevät kanssamme ja auttavat tarpeen tullen. Aidosti välittävä ystävä tai läheinen on aarre jokaiselle. Sanotaan, että sateenkaaren päässä odottaa aarre. Hyviä ihmisiä ympärillä pitää arvostaa kuin tuota satumaista aarretta. Heistä on oltava kiitollisia, ja heitä on muistettava kiittää. Kiitollisuus palaa kymmenkertaisena takaisin.


Eläkkeelle jäävä työkaverini neuvoi minua kulkemaan aina kohti valoa. Mielestäni se on hyvä ohje onnen etsimisessä. Kannattaa etsiä uusia tuttavia sieltä, missä otetaan ilolla vastaan ja kääntää selkä pahansuoville ja vallanhimoisille ihmisille. Kuten käännämme katseemme kohti aurinkoa, voimme tehdä niin kaikessa elämässämme.


Jopa keskellä syvää yksinäisyyttä on syytä muistaa, että elämä tarjoaa hetkiä, joihin voi tarttua. Ihmisiä, jotka ”kolahtavat” hyvällä tavalla. Heitä tulee vastaan, kun huomaamme katsella ympärillemme ja tarttua tilaisuuteen.


Tärkeä tie onneen on se, että opettelee arvostamaan itseään. Huonoja ratkaisuja ei elämässä ole. Ihminen tekee aina olemassa olevassa tilanteessa itse mielestään parhaimman mahdollisen ratkaisun. Ehkä se seuraavana hetkenä muuttuu – mitä sitten? Elämä on täynnä teitä ja kinttupolkuja, joita pitkin ihmiset kulkevat. Jokainen omaa ainutlaatuista matkaansa.


Kun osaa arvostaa itseään, osaa arvostaa myös muita. Kun ymmärtää itseään, oppii ymmärtämään myös muita. Kun osaa rakastaa itseään, osaa antaa vastarakkautta.

Onni löytyy tekemällä sitä, mikä tuntuu oikealta ja itselleen sopivalta.

Tee töitä, kun on sen aika ja laula, kirjoita, piirrä ja leiki, kun on niiden aika.

Onni ei ole määränpää, se on tapa elää.

1 view0 comments

Recent Posts

See All

Opmerkingen


bottom of page